Joopa joo, alppilajin harrastajana runsas lumi on tietenkin iloinen asia, mutta ei välttämättä omalla pihalla, eikä ainakaan tässä määrin. Näihin kuviin kiteytyy Suomen kaksi ihaninta vuodenaikaa ja sitä toista odotellessa hoidellaan koiranpentuja ja tehdään lumitöitä ja kierretään keppejä rinteessä. Tai siis ne kiertävät, jotka eivät viime viikolla teloneet rataharkoissa itseään sini-violetiksi. Masters-kisojen palkintojen haaliminen siirtyy siis ensi kaudelle. Mutta niinpä on pysynyt tyhjänä muutaman muunkin suomalaisen alppinistin palkintokaappi tällä kaudella, eikä mulla ole sponsoreita, eikä olympiakomitean mitaliodotuksia, joten nou hätä  Mutta nuorissa on toivo ja meillä on Nappiksen palkintohylly  täyttynyt tälläkin kaudella, tässä neidin tyylinäyte molemmissa lajissa viime lauantain kisasta Mustavuorelta. Kyseessä on muuten  Sanni Leinosen kotirinne Tampereella, jotta jälleen on todistettu että maailmanluokan laskijaksi on mahdollisuus vaikkei olekaan kasvanut Vuorilla. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että jo 11-sarjan tytöt laskevat niin kovaa, että äitiä hirvittää välillä katsoa…puhumattakaan siitä, että minä tuolla radalla olisin sijoittunut nappilaskulla ehkä sijoille 11.-12., heh!

Elämä ei siis ole pelkkää koiraharrastusta, vaikka siltä saattaa äkkiseltään vaikuttaa! Mutta koiraa on toden totta tällä hetkellä aika tuvan täydeltä. Katin K-yhdeksikkö alkaa pikkuhiljaa siirtyä askarteluvaiheeseen ja Klaaran trio on riiwiö++ -vaiheessa, sillä kaikki, mikä löytyy 20cm hyppykorkeudelta, revitään mukaan. Ja aamutakkiin on ilmestynyt elävä turkishelma ääniefektein kun J-trio roikkuu helmoissa asiaankuuluvan ärinän kera. Taistelutahdon puutteesta ei näitä voi syyttää!

Joulu-huhtikuussa ei meillä ole juuri mitään sosiaalista elämää, siinä merkityksessä kuten ystävät ja sukulaiset. Tähän vuodenaikaan kaikki ihmiskontaktini ovat  LHS:n lasketteluvanhemmat, omat Masters-treenikaverit  ja pennunostajat (meidän cairn-nartuilla aina lokakuussa juoksu, joten…). Bosse viettää autotallissa leijonanosan vapaa-ajastaan, sillä suksien huoltamiseen kuluu viikossa enemmän aikaa kuin kuuden cairnin näyttelytrimmeihin. Bossesta on kehittynyt todellinen guru mitä tulee kanttien viilamiseen ja oikeiden voiteiden valintaan. Lasketteluvanhemmuus on myös sitä, että roudaat junioria ja sen seitsemän sortin kamoja ympäri Suomen, asut hotelleissa, kimppamökeissä tai tuttavien nurkissa ja tapaat samat ihmiset joka viikonloppu.  Radanreunoilla seistessä  jäädyt  säännöllisesti luuytimiin saakka, jonka vuoksi on koko ajan nälkä, joten kevään koittaessa on aika pyylevä olo. Voin myös kertoa, että laskettelukisoissa pitää auto saada parkkiin mahdollisimman lähelle hissejä, ja järjestäjän syytä on kaikki mahdollinen, alkaen sääolosuhteista aina kahvion jonon pituuteen asti. Niin ja ilmoittautumisia satelee tietty ilmoajan jälkeenkin, joten lähtölistoja saa laittaa uuteen uskoon aamuyöntunteina. Kuulostaako tutulta, hah!
 
Oh my, regardless how much we love snow in the slopes and where more snow is even better, here at home the snow is not good. NOT good at all.
In the photos we see two of our favourite seasons, guess which one we are looking more forward?
About skiing, in the photos is my daughter Natalie in last weekend’s race, she got placed for both Slalom and Giant Slalom. I can assure you that 11yo. girls skies very fast. Had I raced among them, my final placement would be around 11.-12., with very good performance, think about that! (or should I think about that to get my skiing to the next level??)
 
As you can see, the whole life here is not just dog-life, it is combination of dogs and skiing. There is absolutely no time for anything else.  We don’t not have any social life in this time of year, only social contacts are puppy buyers and other ski-parents. Being alpine-skier’s parent is much like going to dog shows; you travel around the country, mostly living in hotels or chalets and meeting same people every weekend. It is very weird when visiting the town that you never visit unless dog show and only in the summer, and then you find yourself there in the January. Kuopio is one of these cities we’ve never visited during winter but being there in summer for dog shows at least 10 times.
 
 
Photos of Cairn K-litter available in Picasa-Gallery.
K-litter boys 4 weeks/K-pojat 4 viikkoa